Levottomuus ilmeisesti jatkuu vuodesta toiseen, päivästä toiseen. Mieli muuttuu valonnopeudella, eikä välillä mikään paikka tunnu hyvältä. Yleensä olo helpottuu kun pääsee yksin rauhoittumaan, juomaan kupin teetä ja vaikka kirjoittamaan. Rutiinit helpottavat mieltä. Tulee turvallinen olo, kun herää tiettyyn kellonaikaan, keittää sen kupin kahvia tai teetä, tekee tietyt asiat samalla tavalla päivästä toiseen. Valheellinen turvallisuuden tunne, keino piiloutua harmauteen. Kalenteri jota seurataan, johon "tärkeät" menot ja velvollisuudet kirjataan.
Mieltäni rauhoittaa kun saan kastella yrttejäni ja huonekasveja. Kun laitan ruokaa ja istun hiljaa parvekkeella. Kun luen kirjaa ulkona tai omassa sängyssäni. Se, että nukun tietyllä puolella sänkyä tai että tyyny on tietyllä lailla. Mieli puhdistuu samalla kun kuuraa keittiön tai heittää pyykit pesukoneeseen. Naurettavaa, mutta näin se on. Samalla kuitenkin voin helposti nukkua öitäni maassa tai vaikkapa autossa. Voin pitää asuntoani sotkuisena viikkokaupalla, enkä välillä edes muista sen olemassaoloa.
Yhdessä hetkessä olen täysin tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin, vaikka ne eivät aina kummoisia olisikaan. Minuutin päästä repeän liitoksistani turhautumisesta, kun eloani häiritään minusta riippumattomista syistä, enkä pysty asioita korjaamaan. Tietysti voisin ajatella loogisesti, että kaikki tämä on vain ah niin katoavaisen nuoruuden suomaa levottomuutta ja ehkä tyhmyyttä. Kyllä varmaan jossain vaiheessa hyväksyn kohtaloni kadota samaan harmauteen kuin kaikki muutkin. Nyt voin kuitenkin olla välittämättä ympärillä vallitsevasta kyynisyydestä ja nauttia ikäni suomasta kapinahengestä, joka tietysti varisee itsestään vuosieni karttuessa. Hah.
No comments:
Post a Comment